Alla on kuva esikoisestani, isosta veljestä, hänestä joka teki minusta äidin.
Lapset on kaikkeni, jokainen yhtä tärkeä ja rakas <3
Pikkusisko, joka vielä siis asuu kotona, oli eilen somessa kirjoittanut jutun veljestään ja kyyneleethän siinä tuli. Pakko oli liittää se tänne jotta se jää muistoihini. 17-vuotiaan teinin yömyöhällä kirjoittama tunnustus hänelle tärkeälle ihmiselle. Ei tässä sanoja enempää tarvita...
kerro jostain sun perheenjäsenestä pitkästi ja kuvan kera :)
Perheenjäseniä ei voi pistää paremmuus järjestykseen, mutta kuvassa oleva veljeni on mulle tosi tärkee! Sille voi puhua kaikesta ja se suojelee niiku parhaat isoveljet aina. Ilman Jessee oisin varmaa tehny elämässäni monta isoo virhettä ja oon nii ilone, että mailmassa on tälläsii ihmisii ja se vieläpä on mun veljeni! Sillo kun muutettii porukoitten kanssa Viroo ja Jesse ja toinen veljeni Joonas jäi Tampereelle omaan kämppään asuu meinas siis sitä, että näin niitä harvemmi ja se jotenki lähensi meitä. Me asutaan vieläki eri paikkakunnilla ja Jessellä ei oo oikee aikaa tulla käymää täällä ja mulla ei oo aikaa käydä siellä mutta parasta on aina se jälleen näkeminen! Jesse on himo hyvä piirtää ja sen kahesta piirrustuksesta on tehty tatuoinnit tähä ei voi kuvaa laittaa, mutta siitäki lahjasta saa olla ylpee! Samoin siitä että se innostu taas laskettelusta ja yhen talven aikana opetteli kaikenmailman temppuja reileis yms ja tää on sen toinen talvi ja se vetää melkee ku ammattilainen, parasta on päästä sen kans laskee, koska se kannustaa tekeen ja se fiilis mitä siitä tulee on parasta.. jos en ois käyny sen kans viime talvena laskemassa ni en ois ikinä uskaltanu laskee niitä temppu rinteitä ja oppinu tekee... tää lista jatkuu loputtomiin jote nyt on hyvä aika lopettaa! ei voi muuta sanoo ku kiitos tälläsestä veljestä❤️