Vaikea päivä tänään töissä ja kotiintultua luin vielä Facessa kuinka harjoittamaani työtä mollaattiin oikein olan takaa. Ei niin voittajafiilis ja pakko siihen oli ihan itkutkin tirauttaa.
Mikä tekee toisesta ihmisestä paremman kuin toisesta, määritämmekö itsemme työn kautta pelkästään vai onko sillä merkitystä minkälaisia olemme ihmisinä ? Mikä on se mittari millä mitataan kenen työtä arvostetaan eniten ? Keskittyisin ennemminkin siihen MITEN jokainen työnsä tekee.
Muistan vuosia sitten kun keskimmäinen lapsistani tuli kotiin itku silmässä huolestuneena kuinka opinto-ohjaajan tunnilla oli laitettu erilaisia ammatteja paremmuusjärjestykseen ja oma työni oli viimeisten joukossa. Lapsen ajatus siitä miten tulen toimeen ja miten pärjäämme. Tai kuinka pojan harrastuksen parissa yksi isistä kaukalon laidalla rupeaa arvostelemaan minua. Voi luoja... Olihan hän toki parempi kuin minä, yrittäjä joka omisti yhden hengen sälekaihdinfirman. Uransa huipulla siis, ainakin omasta mielestään. Siinä kohtaa teki mieli näyttää palkkakuittia, ihan vain piruuttan, jätin kuitenkin tekemättä ;)
Jokaisen pitäisi tuntea itsensä tärkeäksi, se että pystyy elättämään perheensä ja mahdollistamaan yhteisiä kivoja juttuja on kai tärkeintä. Työ on työ, oli se mitä tahansa. Elämä kuitenkin on työn ulkopuolella, se oikea elämä. Rakkaat ja läheiset jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.
Antaa siis jokaisen kukan kukkia vaan !
Siis minähän olen PUHELINMYYJÄ !
Anteeksi purkaukseni, taisi mennä tänään vähän ihon alle :)